Aikuisopiskelijan näkökulmasta: Ajatuksia ikäihmisten kuntoutuksesta 

Olen ohjannut parinkymmenen vuoden ajan työikäisiä keskisuomalaisia ammatillisen kuntoutuksen asiakkaita löytämään itselleen ja terveydentilalleen soveltuvan ammatin. Viimeiset kahdeksan vuotta olen työskennellyt Verven työurapalveluissa.

Pääsin mukaan KEHOn toimintaan osana gerontologian ja kansanterveyden maisterikoulutukseeni sisältyvää asiantuntijaharjoittelua. Verkostopäällikkö Päivi Fadjukoffin idean pohjalta kartoitin, miten moniammatillinen yhteentoimivuus toteutuu Keski-Suomessa niissä tilanteissa, joissa ikääntynyt aikuinen on kotiutumassa sairaalasta ja toimintakyvyn palauttamiseen tähtäävä kuntoutus arjen ympäristössä alkaa. Selvitystyöni on julkaistu KEHOn raporttina ja se löytyy täältä.

Pohja toimintakyvylle luodaan etukäteen

Raporttia kirjoittaessani olen ryhtynyt pohtimaan työikäistenkin kuntoutusta uudesta näkökulmasta. Mitäpä jos omia terveystavoitteitaan pohtisikin yli eläkeiän? Olisiko hyvä ymmärtää jo aiemmin enemmän siitä, mitä ikääntyminen oikeasti tuo tullessaan? Pystyisikö silloin suhteuttamaan nykyiset terveyshaasteensa ja vaalimaan terveyttään? Meidän jokaisen on mietittävä siihen oma kantamme. Tietoa on tarjolla runsaasti, haasteena on arvioida sen luotettavuus ja osata valita. Ehkä keskustelut eri ikäisten ihmisten välillä aiheesta voisivat olla antoisia. Omaan terveyteen panostaminen työikäisenä on tutkitusti enemmän kuin järkevää tulevaisuutta ajatellen. Kuntoutumista ja sairauksista toipumista voi edistää pitämällä itsensä aktiivisena ja hyvässä kunnossa. Lopulta on kyse pienistä arjen valinnoista. Mukavinta on, että hyvinvointivaikutuksista pääsee nauttimaan heti.

Kuntoutus on yksilöllinen prosessi, johon liittyy kuntoutustyypistä riippuen vaihteleva määrä ammattilaisten osallistumista. Keskeistä on tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus ja etenemisen seuranta. Sairaalasta kotiutumistilanteessa ollaan kuntoutuksen ydinasioiden äärellä. Liikkuminen ja toimiminen omassa arjen ympäristössä sekä sosiaalisissa vuorovaikutuksessa oleminen toisten kanssa ei ole itsestään selvää. Iällä on näihin asioihin omat vaikutuksensa, mutta arjen sujumisen kannalta merkityksellisintä on toimintakyvyn taso. Riittävän toimintakyvyn turvaamiseksi tarvitaan kuntoutusta, jonka järjestämisessä huomioidaan kuntoutujan yksilölliset tarpeet. Kokonaistilanne vaatii arviointia, palvelut vaativat selvittämistä, niiden käynnistäminen vaati päätösten tekemistä. Tämän lisäksi on suunniteltava ja toteutettava asiat käytännössä. Tärkeintä on muistaa, että kaiken keskiössä on (ikääntynyt) aikuinen itse. Onnistuminen edellyttää monialaista yhteistyötä.

Ikäihmiset olisivat itse parhaita kertomaan, mikä on heidän hyvinvointinsa kannalta tärkeää. Minkälaista tukea kukin oman terveyden edistämiseen toivoisi? Aavistelen, että vastauksista piirtyisi esiin yhdistäviä teemoja. Parhaimmillaan jo asian pohtiminen voi tuottaa myönteisiä vaikutuksia. Voi herätä idea, jonka toteuttaminen lisää hyvinvointia. Sille voisi saada tukea kertomalla se ääneen.

Hatunnosto ikäihmisten parissa työskenteleville ammattilaisille

Tutkiessani tätä aihetta mietin paljon verkostoja. Miten ammattilaiset eri tasoilla ovat yhteyksissä toisiinsa? Miten asiakkaiden asiat liikkuvat järjestelmissä? Kuinka palvelujen suunnittelussa ja kehittämistyössä on omat verkostonsa? Yhteyksien runsaus asettaa haasteita kokonaisuuksien hahmottamiseen. Verkostojen tuomat hyödyt vaikuttaisivat kuitenkin selkeästi hankaluuksia suuremmilta. Meillä taitaa olla mahdollisuus oppia tässä uutta ja siirtyä sitä kautta uudelle tasolle.

Ikäihmisten asioiden parissa työskenteleviä ammattilaisia ajatellessani mieleeni nousivat seuraavat ajatukset:

Kunnioitan. Teette ikääntyneiden palveluissa työtä, jolla on valtava inhimillinen merkitys! On kysymys elämän kannalta tärkeimmistä perusasioista. Toimintakyvyn parantaminen on ensisijainen tavoite. Eikä sairaalajaksolla hoidettu terveysongelma useinkaan ole se ainut haaste. Kuntoutuksen tarve on selkeä ja suuri. Sen avulla asiakkaanne itsenäisyys ja mahdollisuus edelleen asua kotona voivat varmistua. Sen vaikutukset hänen elämänlaatuunsa ovat merkittävät.

Arvostan. Teette kuntoutusta asiakkaiden kotona. Standardikoteja ei ole, kaikki ovat erilaisia kuten me ihmisetkin (onneksi). Kohtaatte arjen haasteita läheltä eri elämänalueita huomioiden. Asiakkaan yksityisyyttä kunnioittaen. Läheiset auttavat. Joskus pyrkiessä auttamaan oikein kovasti, unohtavat ehkä tukea juuri sitä tärkeintä, kuntoutumista.

Olen hämmentynyt siitä palvelujen eri muotojen ja tahojen määrästä, joka sairaalasta kotiutumistilanteeseen liittyy. Mietin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon organisaatioiden erillisyyttä, yhteyksiä. Mietin myös sairaaloiden ja sosiaalipalvelujen yhteyksiä. Tiedon siirtymistä ja järjestelmien toimivuutta.

Ymmärrän. Haluatte tehdä työtä yhdessä, toistenne kanssa asiantuntijuutta jakaen. Monialaista näkökulmaa tarvitaan ratkottaessa monialaista kysymystä. Monialaisuus lisää kaikkien yhteistä ymmärrystä asiasta. Käytännössä asioiden järjestyminen vaatii usein alarajoja ylittävää työskentelyä. Miten helppo onkaan hoitaa asioita itselle tutun työntekijän kanssa. Miten erilaista on tukeutua pelkästään kirjalliseen tietoon.

Toivon, että pystytte toteuttamaan kuntoutusta ikääntyneiden aikuisten kodeissa siten, että kuntoutuksen tavoitteiden on mahdollista toteutua. Arvelen siinä tarvittavan ajoittain runsaasti ohjausta ja kannustusta. Aikaa. Kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamisessa tuki on tarpeen, joskus suorastaan välttämätöntä. Eteneminen on aina yksilöllistä. Kärsivällisyys auttaa. Onnistumisiakin on tärkeä huomioida, todeta edistyminen. Onnistuminen tuottaa arvokkaita kokemuksia niin asiakkaalle kuin työntekijällekin.

Sanna Harjula
Gerontologian ja kansanterveyden maisteriopiskelija,
Jyväskylän yliopisto