Jyväskyläläiset kiteyttivät nuorille mielekkään vapaa-ajan toiminnan kehittämisen yhdeksi keskeiseksi hyvinvointipulmaksi Sitran hyvinvointihaasteessa. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehittäminen onkin ollut viime vuosina ajankohtainen puheenaihe niin hallituksen linjauksissa kuin Jyväskylän paikallistoimijoiden keskuudessa. Päättäjiä ja kansalaisia puhututtaa muun muassa se, miten lasten ja nuorten harrastamista voisi tukea niin, että kaikilla olisi siihen tasavertaiset mahdollisuudet esimerkiksi asuinpaikkakunnasta, varallisuudesta, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai kilpailuhenkisyydestä riippumatta.

Suomessa harrastamisen kulttuuri on lasten, nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa vahvaa. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan 89 prosentilla 6–29-vuotiaista oli jokin harrastus vuonna 2018 (OKM 2019), mutta harrastamisen notkahdus 15–19-vuotiaissa on yleistä (Owal group 2018). Muun muassa harrastusten hinta, sijainti, kilpailullisuus ja erityisryhmään tai vähemmistöön kuuluminen ovat tunnistettu harrastamisen esteiksi (Owal group 2018). Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan Jyväskylässä sekä Suomessa keskimäärin vain noin 30 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista, lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista sekä ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista oli sitä mieltä, että asuinalueella järjestetään kiinnostavaa vapaa-ajan toimintaa nuorille. Suurinta osaa harrastusmahdollisuudet eivät siis täysin miellytä, joten kehittämistyölle on myös näiden tutkimustulosten valossa tarvetta.

 

Poliittisilla linjauksilla vahvistetaan matalan kynnyksen harrastustoimintaa

Harrastustoiminnan kehittäminen on ollut viime vuosina ajankohtaista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Hallitus linjasi vuonna 2017 tavoitteeksi taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Tämän niin kutsutun harrastustakuun tavoitteena on edistää lasten ja nuorten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta (OKM 2017). Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi vuonna 2019 asiakirjan strategisista toimenpide-ehdotuksista harrastamisen edistämiseksi. Strategisiksi päätavoitteiksi kiteytettiin kaikille tasavertaiset harrastamisen mahdollisuudet, pääpainona koulun yhteydessä järjestettävän harrastustoiminnan lisääminen, sekä ohjaus- seuranta- ja arviointijärjestelmän selkiinnyttäminen (OKM 2019). Vuoden 2020 aikana on tarkoitus viedä lasten ja nuorten harrastamisen kehittämistä eteenpäin Suomen harrastamisen mallilla, jonka ensimmäisen vaiheen tavoitteena on tarjota 1.–9.-luokkalaisille tasavertaiset mahdollisuudet maksuttomaan, matalan kynnyksen harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Tähän pyritään vahvistamalla koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa, kerhotoimintaa ja yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden välillä. (OKM 2020.)

Poliittiset linjaukset tulisi huomioida myös jyväskyläläisnuorten harrastamisen edistämisessä, mutta ratkaisujen kehittäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri tahojen välillä sekä riittävästi rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta muuttaa vanhoja käytäntöjä. Harrastustoiminnan organisoinnilla on paljon sellaisia toimintamalleja, jotka eivät sovi nuorten nykyajan harrastamisen kulttuuriin, eikä kuntien matalan kynnyksen toiminta välttämättä tavoita haluttuja kohderyhmiä (Haanpää 2019). Kysyntä ja tarjonta eivät tällöin kohtaa.

 

Poliittisten linjausten toteutuminen vaatii nuorten kuulemista ja muutosrohkeutta

Nuorten kuulemisen ja osallistamisen tulisi olla lähtökohtana, jotta voidaan ymmärtää mitä merkityksiä harrastuksilla on nuorille ja miten nuoret haluavat vapaa-aikaansa viettää. Vuoden 2019 Koululaiskyselystä ilmeni, että suurin osa (75 %) ala- ja yläkoululaisista viettää mieluiten vapaa-aikaansa kotona, ja hieman alle puolet (noin 45 %) harrastuksissa kodin ulkopuolella. Uskon, että sosiaalinen media ja älylaitteet ovat joissain määrin vaikuttaneet varsinkin omatoimiseen harrastamiseen vapaa-ajalla, sillä kodin ulkopuolisten harrastusten sijaan kavereiden kanssa voi viettää aikaa kotoa käsin teknologian välityksellä. Laajatkaan harrastamisen mahdollisuudet eivät riitä, jos ne eivät herätä tarpeeksi kiinnostusta. Matalan kynnyksen toimintaa on tärkeää painottaa, sillä esimerkiksi hinta, kilpailukeskeisyys tai välimatka ovat todellisia haasteita, mutta harrastustoiminnan suunnittelussa olisi tärkeää ymmärtää myös laajemmin lasten ja nuorten sosiokulttuurisia ilmiöitä.

Viestintään ja markkinointiin tulisi myös kiinnittää erityistä huomiota. Seuratoiminnan lisäksi Jyväskylässä on varsin kattava tarjonta erilaisia matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, kuten maksuttomia liikuntatunteja ja -vuoroja, ulkoliikuntapaikkoja sekä taide- ja kulttuuritoimintaa. Kuitenkin näistä mahdollisuuksista voisi viestiä vielä aktiivisemmin, sillä Jyväskylässä asuinalueen harrastusmahdollisuuksista tiesi vain 50–55 prosenttia yläkoulu- lukio- ja ammattikouluikäisistä (Kouluterveyskysely 2019).

 

Uusi harrastuskoordinaattorin toimi edistää harrastamisen kehitystyötä Jyväskylässä

Jyväskylässä pilotoidaan vuonna 2020 harrastuskoordinaattorin toimenkuvaa, joka sisältää muun muassa harrastusmahdollisuuksien- ja verkostojen kokoamisen, ohjauksen ja kehittämisen. Harrastuskoordinaattori toteuttaa myös harrastustakuuta, joka on osa Jyväskylässä vuonna 2020 käynnistynyttä hanketta vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseksi. Tämä hanke yhdessä harrastuskoordinaattorin toimen kanssa tulevat varmasti paitsi edistämään ohjaus-, seuranta- ja arviointijärjestelmää, myös lisäämään kaupungin harrastustoiminnan näkyvyyttä sekä aktivoimaan lisää lapsia ja nuoria harrastamisen pariin.

Yksi suurimmista haasteista liittyy mielestäni siihen, miten kaikkein passiivisimpia, mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevia, nuoria tavoitetaan. Taustalla voi olla paljon tekijöitä, jotka heikentävät mahdollisuuksia ja motivaatiota harrastaa. Seuraavaksi voisikin miettiä, millaisia mahdollisuuksia Suomen harrastamisen mallin toteuttamisella voisi olla Jyväskylässä. Näkisin, että panostaminen koulupäivän yhteydessä olevaan toimintaan, joka ei perustu suorituskeskeisyyteen, voi madaltaa myös vähiten motivoituneimpien lasten ja nuorten kynnystä osallistua, koska muun muassa siirtyminen on helppoa eikä toiminta vaadi sitoutumista.

 

Hanna Paasio
KEHOn ja Kosken työharjoittelija

 

 

Lähteet:

Haanpää, L. Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 147.

Kouluterveyskysely 2019.

OKM. 2020. Suomen malli. Opetus- ja kulttuuriministeriö 8.6.2020. 

OKM 2019. Harrastamisen strategia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:7.

OKM 2017. Harrastustakuusta totta – Työryhmältä keinot mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle harrastus.

Owal Group 2018. Selvitys valtionhallinnon toimenpiteistä lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi.