Työharjoittelijana olen päässyt mukaan työryhmään kehittämään ratkaisuja nuorten ja aikuisten hyvän kohtaamisen edistämiseksi osana marraskuussa 2019 käynnistynyttä Sitran 100 päivän hyvinvointihaastetta. Nuorten ja aikuisten hyvän kohtaamisen edistäminen on yksi neljästä keskeisestä hyvinvointipulmasta, joihin laaja asiantuntijaverkosto Jyväskylässä kehittää parhaillaan ratkaisuja.

Nuoruus on itsenäistymisen aikaa, jolloin nuorten suhde vanhempiin ja muihin aikuisiin voi etääntyä ja kaverisuhteiden merkitys korostua. Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä vajaa puolet lukioiden 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista, ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista ja 8. ja 9. luokkien oppilaista koki pystyvänsä keskustelemaan vanhempiensa kanssa omista asioistaan usein. Myös koulun aikuisten kanssa keskustelun koki helpoksi noin puolet nuorista. Tuoreimman kansainvälisen Health Behaviour in School-aged Children -tutkimuksen mukaan suomalaiset 11-vuotiaat nuoret kokivat keskustelun vanhempiensa kanssa helpommaksi ja vanhemmilta saadun emotionaalisen tuen vahvemmaksi kuin 15-vuotiaat (Inchley ym. 2020).

Mitä on hyvä kohtaaminen?

Läsnäolo, tasavertainen dialogi ja kuunteleminen ovat tärkeitä kohtaamisissa. Ihmisillä on luontainen tarve kokea arvostusta muilta, jotta voivat itse kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla. Perhekontekstissa on todettu, että aktiivinen kuunteleminen, kunnioittaminen ja rohkaiseminen voivat vahvistaa toisen osapuolen tunnetta siitä, että hänen mielipiteensä ovat hyväksyttäviä ja merkityksellisiä (Day 2002, 230–231). Vuorovaikutussuhteiden kautta kehittyvä sosiaalinen ilmapiiri määrittääkin pitkälti yksilöiden psykososiaalisten taitojen kehittymisen, esimerkiksi omien mielipiteiden esiin tuomisen (Dailey 2006).

Itsenäistyminen vauhdittuu murrosiän kynnyksellä ja sen myötä lisääntyvien vastuiden ja velvollisuuksien näkökulmasta olisikin tärkeää, että nuorille on tarjolla tukea aikuisten suunnalta. Aina ei tarvitse ymmärtää kaikkia nuoren asioita, esimerkiksi harrastuksia, mutta nuoren tukeminen ja läsnäolo heidän elämässään on tärkeää. Aikuisilta saatu myönteinen palaute sekä aikuisten opettamat ja vahvistamat sosiaaliset taidot ja tunnetaidot tarjoavat nuorille mahdollisuuksia tutkia omia vahvuuksiaan ja opetella hyviä vuorovaikutustaitoja (MIELI Suomen Mielenterveys ry). Myönteinen vuorovaikutus edistää myös hyvinvointia. Esimerkiksi nuorten resilienssi, eli mielen joustavuus ja vastoinkäymisten käsittely, sekä tunteiden kohtaaminen ja ilmaiseminen kehittyvät myönteisessä vuorovaikutusilmapiirissä. Tunteista puhuminen ja myönteisen palautteen antaminen ovat konkreettisia asioita, joita nuoret ja aikuiset voivat tehdä vahvistaakseen hyvinvointia edistävää kohtaamista. (MIELI Suomen Mielenterveys ry.)

Hyvää kohtaamista arjen keskellä

Nuorten ja aikuisten hyvää kohtaamista on luontevaa edistää niissä ympäristöissä, joissa sitä tapahtuu eli jokapäiväisissä arkiympäristöissä elämän eri osa-alueilla. Näitä voivat olla esimerkiksi koulu, työpaikka, koti ja harrastukset. Arki on kuitenkin monesti hektistä ja hetkeen pysähtyminen, läsnäolo ja nuorten ja aikuisten viettämä yhteinen aika eivät ole aina itsestään selviä asioita.

100 päivän hyvinvointihaasteessa työryhmä on alkanut suunnitella nuorille ja nuorten läheisille aikuisille yhteistä, rentoa illanviettoa. Illanvieton tavoitetta on myös tarkoitus laajentaa koskemaan hyvää kohtaamista eri asiantuntijasektoreiden parissa työskentelevien aikuisten ja nuorten välille. Osallistamalla muun muassa nuorten palvelujen asiantuntijoita ja eri verkkovälitteisen vuorovaikutuksen asiantuntijoita sisällytetään tapahtumaan myös oppimisen näkökulma liittyen hyvään kohtaamiseen eri ympäristöissä.

Kohtaaminen verkossa – etänä, mutta läsnä

Teknologia on isossa roolissa useimpien päivittäisessä vuorovaikutuksessa ja se mahdollistaa ja helpottaa monia vuorovaikutustilanteita. Koronaepidemian aikana teknologian mahdollistama etävuorovaikutus on saanut myös uudenlaisen merkityksen ja painoarvon.

Teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen liittyy kuitenkin myös haasteita. Viestintä ja vuorovaikutus eroaa kasvokkaisesta kohtaamisesta, joten hyvien käytäntöjen omaksuminen voi siksi vaatia uudenlaisten taitojen opettelua ja omaksumista. Teknologian nopeassa kehityksessä voi olla hankalaa pysyä mukana, ja aikuiset voivat kokea, että he eivät tarkalleen tiedä mitä lapset ja nuoret tekevät netissä. Tämä saattaa aiheuttaa etääntymisen tunnetta ja vaikeuttaa yhteisiä keskusteluja. Vaikka älylaitteet voivat parhaimmassa tapauksessa tuoda ihmisiä yhteen esimerkiksi helpottamalla yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin, voi se myös kääntyä sukupolvia erilleen jakavaksi tekijäksi.

”Koronaepidemian aikana teknologian mahdollistama etävuorovaikutus on saanut myös uudenlaisen merkityksen ja painoarvon.”

Ihmisen kolme psykologista perustarvetta ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys (Liukkonen 2017). Näiden psykologisten perustarpeiden vahvistamista tulisi mielestäni painottaa myös nuorten ja aikuisten hyvän kohtaamisen edistämisessä. Työryhmän suunnitteilla olevassa illanvietossa pyritäänkin vahvistamaan yhteisöllisyyden tunnetta nuorten ja nuorten läheisten välille järjestämällä yhteistä ajanviettoa, jossa keskustellaan yhdessä kaikkia koskevista teemoista, ollaan läsnä ja vahvistetaan ymmärrystä toisia kohtaan. Kyvykkyyttä vahvistetaan jakamalla tietoa sekä kasvokkaisesta että etänä tapahtuvasta kohtaamisesta, jota osallistujat voivat soveltaa eri sosiaalisissa kohtaamisissa. Autonomia, eli itseohjautuvuus kohtaamisessa linkittyy esimerkiksi siihen, että vuorovaikutustilanteiden tulisi olla mahdollisimman vähän yksilöitä kontrolloivia ja ohjaavia, ja sen sijaan rohkaisevia ja tukea antavia.

Koronatilanteen vuoksi nuorten ja aikuisten yhteisen illanvieton toteutustapaa ja ajankohtaa ei ole vielä päätetty. Kehittämistyö jatkuu, ja harjoittelijana odotan innovatiivisia ratkaisuja, joista sekä aikuiset että nuoret innostuvat, ja jotka tarjoavat oppimiskokemuksia sekä asiantuntijoiden että läheisten ihmisten kautta.

 

 

Hanna Paasio
KEHOn ja Kosken työharjoittelija

 

 

 

 

Lähteet

Dailey, R. 2006. Conformation in Parent-Adolescent Relationships and Adolescent Openness. Toward Extending Confirmation Theory. Journal of Communication Monographs 73 (4), 434-458.

Day, R. D. 2002. Introduction to family processes. 4. painos. New York: Routledge.

Inchley, J., Currie, D., Budisavljevic, S., Torsheim, T., Jåstad, A., Cosma, A., Kelly, C., Arnarsson, Á. M. & Samdal, O. 2020. Findings from the 2017/2018 Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) survey in Europe and Canada International report VOLUME 2. KEY DATA.

Liukkonen, J. 2017. Psyykkinen vahvuus. PS-Kustannus.

Suomen Mielenterveys ry. Myönteisen vuorovaikutuksen tukeminen.